— Niinpä tunnenkin suurta mielenkiintoa teihin, hra Filip, — sanoi Gilbert kiivaalla ja käheällä äänellä, sillä Filipin säyseys ja eräs toinen tunne, jota tämä ei voinut arvata, oli pehmittänyt tämän rajun sydämen; — niin, teitä minä rakastan, ja siksi ilmoitankin teille, että sisarenne on kovin sairaana.
— Sisareni kovin sairaana! — huudahti Filip kiihkeästi. — Sisareni kovin sairaana, etkä sitä minulle heti sano!
Ja vaihtaen verkalliset askeleensa rientäviksi kysyi hän
— Mikä häntä vaivaa, taivaan nimessä?
— Ka, sitä ei tiedetä, — vastasi Gilbert.
— Mutta toki?
— Tiedän ainoastaan, että hän tänään kolme kertaa pyörtyi ulkona puutarhassa, ja äskettäin kävi häntä tapaamassa madame la dauphinen lääkärikin sekä herra parooni.
Filip ei kuullut enempää; hänen aavistuksensa olivat toteutuneet, ja todellisen vaaran uhatessa hän oli saanut takaisin kaiken rohkeutensa. Hän jätti hevosensa Gilbertille ja juoksi minkä jaksoi talousrakennuksia kohti.
Gilbert taasen jäätyään yksikseen vei hevosen kiireisesti talliin ja pakeni kuin villit ja saaliinhimoiset linnut, jotka eivät koskaan tahdo viipyä ihmisen lähettyvillä.
40.