Veljen huolestus.
Filip tapasi sisarensa makaamassa pienellä sohvalla, josta meillä jo on ollut tilaisuus mainita.
Astuessaan eteiseen nuori mies huomasi, että Andrée oli huolellisesti poistanut kaikki kukkaset, joista hän kuitenkin hyvin paljon piti. Siitä siitä asti, kun hänen pahoinvointinsa alkoi, oli kukkien tuoksu tuottanut hänelle sietämättömiä tuskia, ja tämän aivokudosten ärtymisen syyksi hän luki kaikki ne vaivat, jotka kahden viikon ajan olivat seuranneet toisiaan.
Filipin sisään astuessa Andrée uinaili; hänen kaunis, pilviin peittynyt otsansa oli raskaasti taaksepäin vaipunut, ja silmät näkyivät surullisesti vavahtelevan kuopissaan. Hänen kätensä olivat riipuksissa, ja vaikka veren tässä asennossa olisi pitänyt niihin laskeutua, ne olivat valkoiset kuin vahakuvan.
Hän oli niin liikkumaton, että hän ei näyttänyt ollenkaan elävältä, ja varmentuakseen siitä, että hän ei ollut kuollut, täytyi kuunnella hänen hengitystään.
Siitä hetkestä asti, kun Filip Gilbertiltä kuuli sisarensa olevan sairaana, hän oli kulkenut yhä ripeämmin ja saapuikin portaille aivan hengästyneenä; mutta tässä hän tarkemmin ajateltuaan oli pysähtynyt ja noussut askelmia pitkin tyynempänä, joten hän huoneen kynnykselle tultuaan liikkui niin äänettömästi ja keveästi kuin olisi ollut keijukainen.
Rakastaville sieluille ominaisella huolehtivalla hellyydellä tahtoi hän omin silmin taudin oireista ottaa selville sen laadun. Hän tiesi, että Andrée, joka oli niin lempeä ja hyväsydäminen, heti hänet nähtyään tai hänen askeleensa kuultuaan hillitsisi liikkeensä ja kasvonilmeensä, jotta ei häntä säikähdyttäisi.
Hän hiipi siis huoneeseen työntäen lasiruudulla varustettua ovea niin hiljaa, että Andrée ei sitä kuullut, ja näin ehti hän keskelle lattiaa ennenkuin tyttö mitään aavisti.
Filipillä oli siis aikaa katsella; hän näki tämän kalpeuden, tämän liikkumattomuuden, tämän levottomuuden. Hän yllätti syvälle vaipuneiden silmien omituisen ilmeen, tunsi itsensä levottomammaksi kuin miksi olisi luullut voivansa tulla, ja hänen päähänsä juolahti heti ajatus, että sisaren kärsimykset melkoiselta osaltaan johtuivat sielullisista syistä.
Tämä näky kouristi Filipin sydäntä, eikä hän voinut pidättää peljästynyttä liikettä.