— Mutta mikä hänen tilassaan sitten on saattanut teidät levottomaksi?

— Hyvä Jumala, se mitä itse olen nähnyt.

— Olette nähnyt oireita, jotka ilmaisevat pahoinvointia…

— Vakavaako, tohtori?

— Miltä kannalta sitä katsoo.

— Kuulkaa, tohtori, kaikessa tässä on jotakin omituista; voisi luulla, että te ette tahdo tai ette uskalla minulle vastata.

— Otaksukaa ennemmin, monsieur, että kärsimättömyydessäni ehtiä hänen korkeutensa dauphinen luo, joka minua odottaa…

— Tohtori, tohtori, — sanoi Filip, laskien kätensä kylmä hikeä valuvalle otsalleen, — te luulitte minua neiti de Taverneyn rakastajaksi?

— Niin, mutta te oikaisitte erehdykseni.

— Ajatteletteko siis, että neiti de Taverneyllä on rakastaja?