— Hyvästi, monsieur, — vastasi tohtori liikutettuna.
— Oi, ette saa jättää minua näin, vastaamatta myöntävästi tai kieltävästi. Sananen vain, yksi ainoa sana, siinä kaikki, mitä teiltä pyydän.
Lääkäri pysähtyi.
— Monsieur, — virkkoi hän, — vast'ikään, ja siitä johtui onneton erehdys, josta te loukkaannuitte…
— Älkäämme siitä enää puhuko, monsieur.
— Päinvastoin, puhukaamme; vast'ikään, ehkä rahtusen liian myöhään, sanoitte minulle, että neiti de Taverney on sisarenne. Mutta aikaisemmin johditte minut harhaan lausuessanne niin perin innokkaasti ja liikutettuna, että rakastitte neiti Andréeta enemmän kuin elämäänne.
— Se on totta.
— Jos rakkautenne häntä kohtaan on niin suuri, hän epäilemättä vastaa siihen samallaisella hellyydellä?
— Ah, monsieur, Andrée rakastaa minua enemmän kuin ketään muuta maailmassa.
— No, palatkaa sitten hänen luokseen, kyselkää häneltä, monsieur; tehkää hänelle sensuuntaisia kysymyksiä, joihin minun täytyy kieltäytyä vastaamasta; ja jos hän rakastaa teitä niinkuin te häntä rakastatte, hän kyllä vastaa kysymyksiinne. On paljon seikkoja, jotka kerrotaan ystävälle, vaikka ne lääkäriltä vaietaan. Silloin hän ehkä suostuu teille sanomaan, mitä minä en millään ehdolla tahtoisi opastaa teitä aavistamaan. Hyvästi, monsieur.