Jokainen kääntyi omituiseen lääkäriin päin, pitäen häntä hulluna.
Epäilyksen hymy vilahti Marat'n huulilla.
— Onko tavallista, että ihminen puhuu tainnuksissa ollessaan? — kysyi Balsamo.
— Ei.
— No, kyselkää häneltä, niin hän vastaa.
— Hei, nuori mies! — huusi Marat.
— Oh, teidän ei tarvitse huutaa niin kovaa, — virkkoi Balsamo; — puhukaa tavallisella äänellänne.
— Sanokaahan meille, miltä teistä tuntuu.
— Minua on käsketty nukkumaan ja minä nukun, — vastasi potilas.
Ääni oli aivan rauhallinen ja omituinen vastakohta äänelle, jolla hänen oli kuultu puhuvan muutamia minuutteja aikaisemmin. Kaikki läsnäolevat katselivat toisiansa.
— Päästäkää hänet nyt irti, — kehoitti Balsamo.