— Mikä on, Fritz? — kysyi hän.
— Ei mitään, herra kreivi, — vastasi palvelija, laskien keihäänsä alas, mutta asettuen kuin suojaksi isäntänsä eteen, joka salaportaitten askelmalla ylitti hänet puolella ruumiillaan.
— Herra kreivi de Fenix, — virkkoi Filip, — onko teidän maassanne tapana, että palvelijat vastaanottavat aatelismiehiä ase kädessä, vai onko se erityinen toimintaohje, joka on käytännössä vain teidän arvoisassa talossanne?
Fritz laski keihään kädestänsä asettaen sen isäntänsä antamasta merkistä eteisen nurkkaan.
— Kuka te olette, monsieur? — kysyi kreivi, joka eroitti Filipin huonosti eteisessä palavan lampun valossa.
— Mies, joka ehdottomasti tahtoo teitä puhutella.
— Joka tahtoo?
— Niin.
— Siinä on sana, joka hyvin riittää Fritzin puolustukseksi; sillä minä en tahdo päästää ketään puheilleni ja kotona ollessani en tunnusta kellekään oikeutta tulla minua puhuttelemaan. Te olette siis tehnyt itsenne syylliseksi loukkaukseen minua kohtaan; mutta, — lisäsi Balsamo huoahtaen, — minä annan sen teille anteeksi, pannen kuitenkin ehdoksi, että poistutte täältä kauemmin häiritsemättä lepoani.
— Teille sopii tosiaan hyvin, — huudahti Filip, — pyytää lepoa, — teille, joka olette ryöstänyt minun leponi!