— Odota, veljeni, odota!
Ja ikäänkuin tukeakseen itseään nuori tyttö etsi Filipin käsivartta.
— Sitten, sitten? — kysyi Filip.
— Olin unohtanut.
— Mitä?
— Siellä, siellä, Nicolen vaatekomerossa, veitsi kädessä…
— Veitsi kädessä?
— Minä näen hänet; hän on kalpea kuin kuolema.
— Kuka?
— Gilbert.