Parooni rypisti kulmiaan.
— Ja sisaresi?… Unohtaako hänkin velvollisuutensa… jättääkö hän toimensa dauphinen luona…?
— Ne ovat velvollisuuksia, monsieur, jotka hänen on alistettava muille velvollisuuksille.
— Minkälaatuisille, jos suvaitset?
— Perin vakaville, aivan välttämättömille. Parooni nousi.
— Ihmiset, jotka puhuvat arvoituksilla, — jupisi hän, — ovat hirveän ikäviä.
— Onko teille todellakin arvoitus, mitä teille nyt sanon?
— Ehdottomasti, — vastasi parooni niin varmasti, että se kummastutti Filipiä.
— Selitän siis: sisareni matkustaa pois, koska hänenkin täytyy paeta häpeää välttääkseen.
Parooni puhkesi nauramaan.