— Jumaliste, onpa minulla oikeita mallilapsia! Poika hylkää rykmentin toivon häpeän pelosta; tytär jättää saavutetun hovineidon-paikan, koska hän pelkää kunniaansa. Tosiaankin olen palannut Brutuksen ja Lucretian aikoihin! Kun minun aikanani, paha aika kylläkin, jota ei voi verrata filosofian kauniisiin päiviin, mies etäältä näki häpeän lähestyvän ja hänellä oli miekka vyöllänsä, kuten sinulla, ja kun hän sinun laillasi oli nauttinut opetusta kahdelta mestarilta ja kolmelta esimiekkailijalta, niin hän lävisti säilällään ensimäisen häpeän. Filip kohautti olkapäitään.
— Niin, — jatkoi parooni, — mitä tässä sanoin ei tosin kelpaa ihmisystävälle, joka ei halua nähdä veren vuotavan. Mutta eiväthän upseerit oikeastaan ole syntyneetkään filantroopeiksi.
— Monsieur, tiedän yhtä hyvin kuin te kunniantunnon vaatimukset; mutta vuodatetulla verellä ei voi ostaa takaisin…
— Tyhjiä lauseita… lauseita, jotka sopivat… filosofille! — huudahti vanhus niin suuttuneena, että hän näytti melkein majesteetilliselta. — Luulen, että olin sanoa pelkurille.
— Teitte hyvin, kun ette sitä sanonut, — vastasi Filip kalpeana ja vavisten.
Parooni kesti uljaasti poikansa leppymättömän ja uhkaavan katseen.
— Sanoin, — jatkoi hän, — eikä logiikkani ole niin kehnoa kuin minulle tahdottaisiin uskotella… sanoin, että mikään häpeä iässä maailmassa ei johdu teosta, vaan pahoista kielistä. Niin, juuri niin… Jos olet rikollinen kuurojen, sokeiden tai mykkien edessä, miten se sinua häpäisisi? Aiot vastata minulle tuolla tyhmällä säkeellä:
"Rikos tuottaa häpeän, ei kirves pyövelin."
Sillä tavoin voi vastata lapsille ja naisille; mutta mies, lempo vie, puhuu toista kieltä… Oh, kuvittelin siittäneeni miehen… No hyvä, jos sokea näkee, jos kuuro kuulee, jos mykkä puhuu, niin tartu miekkaasi, puhkaise silmät ensinmainitulta, lävistä korvan rumpukalvo toiselta ja leikkaa kieli poikki viimemainitulta. Sillä tavoin vastaa Taverney-Maison-Rougen nimeä kantava aatelismies häpäisijäin hyökkäykseen!
— Sen nimen omistaja, monsieur, tietää aina, että ensimäinen hänen velvollisuuksistansa on karttaa jokaista kunniatonta tekoa. Senvuoksi en vastaakaan teidän todisteluihinne. Mutta joskus sattuu, että häväistys aiheutuu välttämättömästä onnettomuudesta, ja siinä tilassa me nyt olemme, sisareni ja minä.