— Sinä erehdyt, Teresia; minulle maksetaan sama palkkio, mutta nykyisin väsyn pikemmin, ja sitäpaitsi on kustantajani minulle vielä velkaa puolen niteen hinnan.
— Saat nähdä, että hänkin rikkoo kanssasi tekemänsä sopimuksen.
— Toivokaamme, ettei hän sitä tee; hän on rehellinen mies.
— Rehellinen mies, rehellinen mies! Tuon sanottuasi luulet sanoneesi kaiken.
— Olen ainakin sanonut paljon; — vastasi Rousseau hymyillen, — sillä sitä en sano kaikista ihmisistä.
— Se ei ole mitään ihmeellistä, sinä kun olet sellainen jörö!
— Nyt siirrymme pois pääasiasta, Teresia.
— Niin, sinä haluat kirsikoita, herkkusuu, ja kukkia, hekumoitsija!
— Voitko sitä ihmetellä, eukkoseni? — vastasi Rousseau enkelin kärsivällisyydellä. — Sydämeni ja pääni ovat niin kipeät, etten voi mennä ulos, mutta virkistyn toki nähdessäni hiukan siitä, mitä Jumala runsain käsin siroittelee kedoille.
Rousseau oli todellakin kalpea ja unteloinen, ja hänen kätensä selailivat veltosti kirjaa, jota hänen silmänsä eivät lukeneet.