— Mitä se oli?
— Teidän kirjoittamanne lause: "Itsemurha on varkaus ihmiskunnalta."
Rousseau katsahti nuorukaiseen ikäänkuin sanoakseen: "Oletko kyllin itserakas luullaksesi, että sitä kirjoittaessani ajattelin sinua?"
— Oh, minä käsitän, — mutisi Gilbert.
— Sitä en usko, — sanoi Rousseau.
— Te tarkoitatte: "Olisiko sinun kuolemasi, viheliäinen, joka et mitään ole, et mitään omista ja josta kukaan ei välitä, olisiko sinun kuolemasi mikään merkkitapaus?"
— Siitä ei nyt ole kysymys, — sanoi Rousseau häpeissään, kun hänen ajatuksensa oli arvattu; — mutta sinullahan luullakseni oli nälkä?
— Niin, sen sanoin.
— No, koska tiesit, missä avain oli, tiedät myöskin, missä leipä on; käy ottamassa leipää ruokakaapista ja mene tiehesi. Gilbert ei hievahtanut.
— Ellet tarvitsekaan leipää, vaan rahaa, niin en luule sinua kyllin häijyksi pahoinpidelläksesi vanhusta, joka on sinua suojellut, vieläpä saman katon alla, joka on sinulle tarjonnut turvapaikan. Tyydy tähän vähään… Kas tässä.