Mutta tämä paperi on vaarallinen, — huomautti Gilbert, — ja minä, joka etsin turvapaikkaa, voisin hyvinkin saada sellaisen Bastiljissa.
— Liiallinen äly voi tehdä hullujen kaltaiseksi, — sanoi kreivi. — Adonis, paras Gilbert, on kauppalaiva, jonka varustajista minä olen ensimäinen.
— Suokaa anteeksi, kreivi, — virkkoi Gilbert kumartaen; — minä olen todellakin poloinen raukka, jonka pää joskus joutuu pyörälle, mutta ei koskaan kahta kertaa perätysten; suokaa minulle siis anteeksi ja luottakaa kiitollisuuteeni.
— Mene, ystäväni.
— Hyvästi, paras kreivi!
— Hyvästi näkemiin, — vastasi Balsamo, kääntäen hänelle selkänsä.
55.
Jäähyväis-audienssi.
Marraskuussa, siis useita kuukausia kertomiemme tapausten jälkeen, Filip de Taverney lähti vuodenaikaan nähden hyvin varhain, nimittäin päivänkoitteessa, talosta, jossa hän asui sisarensa kanssa. Vielä sammuttamattomien katulyhtyjen valossa oli Pariisin koko pikku liikenne herännyt eloon: pienet höyryävät kakut, joita köyhä rihkamakauppias ahmii kuin juhla-ateriaa aamun raikkaassa tuulessa, vihanneksilla täytetyt selässä kannettavat vasut, kauppahalleihin vierivät kaloilla ja ostereilla kuormitetut kärryt, ja tässä puuhailevan joukon kuhinassa vallitseva eräänlainen pidättyväisyys, jota työläisten oli noudatettava kunnioituksesta rikkaiden unta kohtaan.
Filip kiirehti sen väkirikkaan ja touhuisan kaupunginosan läpi, missä hän, asui, saapuakseen aivan tyhjille Elysée-kentille.