— Riutuva! — huudahti dauphine osaaottavasti; — ja hänellä kun oli niin oivallinen terveys!
Filip kumarsi. Nuori prinsessa loi häneen taaskin tuollaisen tutkivan silmäyksen, jota hänen ylhäisessä asemassaan olevalla henkilöllä olisi voinut nimittää kotkankatseeksi. Hetkiseksi vaiettuaan hän virkkoi:
— Sallikaa, että kävelen hiukan; tuuli on viileä.
Hän kulki muutaman askeleen; Filip oli jäänyt paikallensa.
— Mitä, ettekö te seuraakaan minua? — sanoi Marie-Antoinette kääntyen.
Kahdella harppauksella oli Filip hänen vieressään.
— Miksi ette ole minulle aikaisemmin ilmoittanut neiti Andréen terveydentilasta, koska hän herättää minussa suurta mielenkiintoa?
— Ah, — virkkoi Filip, — teidän korkeutenne lausui juuri sanan… teidän korkeutenne tunsi mielenkiintoa sisartani kohtaan… mutta nyt…
— Nyt epäilemättä vielä enemmän, monsieur… Kuitenkin tuntuu minusta, että neiti de Taverneyllä on ollut liian kiire jättää palvelukseni.
— Välttämättömyys, madame! — sanoi Filip aivan hiljaa.