— Pääsymaksu on kuusikymmentätuhatta livreä! — huudahti prinsessa.
— Teillä on siis ainoastaan kaksikymmentätuhatta livreä?
— Tuskin sitäkään, madame; mutta me tiedämme, että teidän korkeutenne voi yhdellä sanalla ja ilman rahoja hankkia pääsyn sinne.
— Niin, sen minä voin.
— Se on ainoa suosio, jota uskallan teidän korkeudeltanne pyytää, ellette jo ole luvannut jollekulle toiselle välitystänne Ranskan prinsessan Louisen luona.
— Eversti, te kummastutatte minua suuresti, — sanoi Marie-Antoinette. — Mitä, vallitseeko aivan lähelläni niin paljon jaloa kurjuutta! Ah, eversti, teitte väärin, kun olette minut tällä tavoin vienyt harhaan!
— Minä en ole eversti, madame, — vastasi Filip hiljaa. — Olen ainoastaan teidän korkeutenne uskollinen palvelija.
— Ette eversti? Mitä sanotte, ja mistä asti ette enää ole eversti?
— En ole sitä koskaan ollutkaan, madame.
— Kuningas lupasi minun läsnäollessani teille rykmentin…
— Johon en koskaan saanut valtakirjaa.