Ja hän lähestyi vuodetta.
— Tahtooko madame juoda?
— En…
— Ehkä madame tahtoo tietää, mitä kello on?
— Ei… ei.
Andrée tuijotti herkeämättä viereisen huoneen oveen.
— Ahaa, jo ymmärrän… Madame haluaa tietää, onko veljenne jo palannut?
Voitiin nähdä Andréen taistelevan itsensä kanssa ylpeän sielun koko heikkoudella ja lämpimän ja jalon sydämen kaikella voimalla.
— Minä tahdon, — änkytti hän vihdoin, — minä tahdon… Avaa toki tuo ovi, Marguerite.
— Kyllä, madame… Voi, kuinka sieltä tulee kylmää!… Tuuli, madame… millainen tuuli!…