— Kuten näette; mutta älkää antako häiritä työtänne Kah, yhden imetettävän asemesta saatte kaksi!
Ja hän laski maalaislapsen kömpelösti veistettyyn kätkyeeseen mukanaan tuomansa hennon kaupunkilaistaimen.
— Oi, kuinka se on herttainen! — huudahti kehräävä vaimo.
— On tosiaan, sisar Angélique, hyvin herttainen, — sanoi Madeleine.
— Matami tuolla on teidän sisarenne? — kysyi Gilbert osoittaen kehrääjätärtä.
— Oikeastaan natoni, monsieur, — vastasi Madeleine, — hän on mieheni sisar.
— Niin, tätini, täti Gélique, — mutisi tenori-äänellään pieni poika, joka nousematta ylös yhtyi keskusteluun.
— Hiljaa, Arge, hiljaa, — torui äiti; — sinä keskeytät herraa.
— Sanottavani on hyvin yksinkertaista, hyvä matami. Tämä lapsi on erään vuokraajan poika isäntäni tiluksilta… hävinneen vuokraajan… Isäntäni, joka on lapsen kummi, tahtoo, että hänet kasvatettaisiin maaseudulla kunnon työmieheksi… terveeksi… ja hyvissä tavoissa… Tahdotteko ottaa tämän lapsen huostaanne?
— Mutta, monsieur…