— Monsieur on hengittämässä raitista ilmaa? — sanoi hän kääntyen lähemmäksi.
Vanhus kohotti päätänsä.
— Kah, — huudahti nuori mies, — kuuluisa opettajani!
— Ja te olette nuori lääkärini, — virkkoi vanhus.
— Sallitteko minun istua viereenne?
— Hyvin kernaasti, monsieur. Ja vanhus teki tilaa tulokkaalle.
— Kuningas kuuluu voivan paremmin, — sanoi nuori mies. — Ne riemuitsevat siitä. — Ja hän purskahti uuteen nauruun. Vanhus ei vastannut mitään.
— Kaiken päivää, — jatkoi nuori mies, — vaunuja on vierinyt Pariisista Rueiliin ja Rueilista Versaillesiin… Kreivitär Dubarry vihitään kuninkaan kanssa niin pian kuin tämä paranee.
Ja hän päätti lauseensa entistä rajummalla naurunpurskahduksella, mutta vanhus ei vastannut tälläkään kertaa.
— Suokaa anteeksi, että tällä tavoin nauran, — puhui nuori mies edelleen, osoittaen hermostunutta kiihtymystä. — Se näette johtuu siitä, että kelpo ranskalainen rakastaa kuningastaan; ja minun kuninkaani voi nyt paremmin.