— Pieneen lyhtyyn asetetulla kynttilällä.
— Aivan niin.
— Entä sitten?
— Niin, nuori mies, tiedättekö, mitä tuo kynttilänliekki merkitsee?
— En, monsieur.
— Se merkitsee kuninkaan elämää.
Nuori mies tuijotti kiinteämmin vanhukseen, ikäänkuin varmistuakseen siitä, että tämä oli täydessä järjessään.
— Eräs ystävistäni, hra de Jussieu, — jatkoi vanhus, — on asettanut sinne tuon kynttilän, joka palaa niin kauan kuin kuningas elää.
— Se on siis merkki?
— Merkki, jota Ludvig XV:n seuraaja ahmii silmillään tuolta jonkun verhon takaa. Tämä merkki, joka ilmoittaa kunnianhimoisille, milloin heidän hallituskautensa alkaa, ilmoittaa myöskin minunlaiselleni poloiselle filosofille hetken, jolloin Jumala puhaltaa sammuksiin vuosisadan ja ihmiselämän.