»Herra kreivi», sanoi palvelija astuessaan edellä isäntänsä huoneeseen, »tohtori Gilbert on saapunut».
»Mitä, tohtoriko?» ihmetteli Mirabeau. »Onko mokoman pikku jutun takia lähetetty häntä noutamaan?»
»Pikku jutun!» mutisi poloinen Teisch. »Päätelkää itse, herra, tohtori.»
»Ah, tohtori», sanoi Mirabeau ja kohosi istualleen vuoteessa, »saatte uskoa, että olen pahoillani, kun, minulle asiasta puhumatta, teitä on vaivattu tällä tavoin».
»Ensiksikin, hyvä kreivi, minua ei vaivata silloin kun minulle suodaan tilaisuus tavata teidät. Tehän tiedätte lisäksi, että harjoitan lääkärinammattia vain eräitten ystävieni hyväksi, ja heille minä kuulun kokonaan. Kas niin, mitä on tapahtunut? Ja ennen kaikkea, lääkäriltä ei mitään pidetä salassa! — Teisch, työntäkää verhot syrjään ja avatkaa ikkuna.»
Kamaripalvelija totteli, ja päivä pääsi valaisemaan Mirabeaun puolipimeää huonetta. Nyt tohtori huomasi, mikä muutos oli tapahtunut kuuluisan puhujan koko olemuksessa sen kuukauden kuluessa, jona hän ei ollut häntä tavannut.
»Ai, ai!» äännähti hän vastoin tahtoaan.
»Niin, niin», myönsi Mirabeau, »olen muuttunut vai kuinka?
Sanon teille heti, mistä se johtuu.»
Gilbert hymyili surumielisesti, mutta kuten älykäs lääkäri ainakin, joka käyttää hyväkseen, mitä potilas hänelle kertoo, vaikkapa tämä valehtelisikin, antoi hän Mirabeaun jatkaa.