»Oikeaan vai vasempaan käsivarteen?»
»En kumpaankaan, sillä keuhkonne ovat jo liian täynnä tukkeentunutta verta. Isken suonta jalasta. Sillä välin Teisch menköön noutamaan Argenteulista sinappia ja kärpäslaastaria, jotta voisimme panna teihin sinappihauteen. Ottakaa minun vaununi, Teisch.»
»Hitossa, tohtori, näyttää tosiaankin siltä kuin olisi jo aikakin, kuten sanoitte», huomautti Mirabeau.
Mitään vastaamatta Gilbert ryhtyi heti iskemään suonta ja jonkun tovin kuluttua alkoi musta, paksu veri vuotaa potilaan jalasta.
Potilas tunsi heti suurta helpotusta.
»Totisesti, te olette suuri mies, tohtori», sanoi Mirabeau, joka taas voi hengittää kevyesti.
»Ja te olette suuri hullu, kreivi, kun panette vaaralle alttiiksi niin kallisarvoisen hengen kuin teidän on sekä ystävillenne että Ranskalle, muutaman tunnin nautinnon takia.»
Mirabeau hymyili alakuloisesti, miltei ivallisesti.
»Mitä vielä, hyvä tohtori!» sanoi hän. »Te liioittelette merkitystä, jonka ystäväni ja Ranska minulle antavat.»
»Kautta kunniani», huomautti Gilbert nauraen, »suurmiehet valittelevat alati toisten kiittämättömyyttä, vaikka he itse todella ovat kiittämättömiä. Jos te sairastutte vakavasti, kerääntyy koko Pariisi huomenna ikkunoittenne alle; jos te kuolette ylihuomenna, tulee koko Ranska saattamaan teitä hautaan.»