»Tiedättekö, että mitä nyt sanoitte lohduttaa minua tavattomasti?» vastasi Mirabeau hymähtäen.
»Senpä vuoksi juuri puhuinkin niin, sillä edellisen puolen huomaamalla voitte välttää jälkimäisen. Totisesti, teille täytyy esittää asiat peittelemättä, ennenkuin teihin voi vaikuttaa. Sallikaa minun viedä teidät mukanani Pariisiin parin tunnin perästä, kreivi, sallikaa minun sanoa ensimmäiselle vastaantulijalle, että te olette sairas, niin saatte nähdä, kuinka käy.»
»Arvelette siis, että minut voisi nyt siirtää Pariisiin?»
»Kyllä, vieläpä tänään… Miltä nyt tuntuu?»
»Hengitys käy vapaammin, pääni tuntuu kevyeltä ja silmistäni on usva haihtunut… sisäisiä poltteita on yhä.»
»Kyllä sinappihauteet ne poistavat, hyvä kreivi. Verenlasku on tehnyt tehtävänsä ja nyt on sinappihauteitten vuoro. Ja tuolta Teisch jo tuleekin.»
Ja tosiaankin, Teisch astui tällöin huoneeseen mukanaan pyydetyt lääkeaineet. Neljännestuntia myöhemmin tohtorin ennustus oli toteutunut: poltteet lakkasivat.
»Nyt saatte levähtää tunnin verran», sanoi Gilbert. »Sitten lähdemme.»
»Tohtori», virkkoi Mirabeau nauraen, »ettekö sallisi minun matkustaa vasta illalla? Tapaisimme toisemme talossani Antinin viertotien varrella kello yhdeltätoista.»
Gilbert silmäili Mirabeauta.