»Tosiaankin», myönsi Gilbert, »ette olisi paremmin nähnyt tai kuullut, vaikka olisitte ollut paikalla, hyvä kreivi!»
»Niitä hupsuja!» sanoi Mirabeau katkerasti. »Olen teille jo sanonut, etteivät he osaa tehdä mitään ajallaan… Jos kuninkaan liveripukuinen lähetti olisi tänään tullut luokseni joukon halki, joka huusi minun oveni edessä ja ikkunoitteni alla: 'Eläköön Mirabeau!' olisin minä taannut heille kansansuosion ainakin vuodeksi eteenpäin.»
Mirabeau ravisti päätänsä ja peitti kädellä silmänsä.
Kummakseen Gilbert näki hänen pyyhkäisevän kyynelen silmästään.
»Mikä teitä vaivaa, kreivi?» kysyi hän.
»Minuako? Ei mikään», vastasi Mirabeau. »Tiedättekö mitään uutta kansalliskokouksesta, kordeliereista tai jakobineista? Onko Robespierre kiehauttanut jonkun uuden puheen tai Marat oksentanut jonkun uuden häväistyskirjoituksen?»
»Milloin olette viimeksi syönyt?» kysyi Gilbert.
»Kello kahden jälkeen en ole maistanut mitään.»
»Siinä tapauksessa teidän on ensi töiksi mentävä kylpyyn, hyvä kreivi.»
»No, mutta se oli suurenmoinen ajatus, tohtori! — Jean, kylpy kuntoon!»