»Tännekö, herra kreivi?»
»Ei, ei, pukeutumishuoneeseen.»
Kymmentä minuuttia myöhemmin Mirabeau istui kylpyammeessa. Tapansa mukaan Teisch saatteli Gilbertiä.
Mirabeau kurkottautui ammeesta seuratakseen katsein tohtorin lähtöä. Kun tämä oli kadonnut näkyvistä, höristi hän korviaan kuullakseen menijän askelten äänen. Tässä asennossa hän pysyi, kunnes kuuli asuntonsa ulko-oven aukenevan ja sulkeutuvan.
Sitten hän soitti rajusti.
»Jean», sanoi hän, »kattakaa pöytä minun huoneeseeni ja käykää kysymässä, haluaisiko Oliva tulla syömään illallista kanssani».
Lakeijan lähtiessä noudattamaan saamiaan määräyksiä lisäsi Mirabeau:
»Kukkia, ennen kaikkea kukkia! Minä jumaloin kukkia!»
Kello neljältä aamulla tohtori Gilbert heräsi ankaraan ovikellon soittoon.
»Ah», sanoi hän hypätessään sukkasillaan vuoteesta, »olen varma, että
Mirabeaun laita on huonosti!»