Gilbert luuli hetken suistuvansa kaameitten ajatusten kuiluun.
»Ah», jupisi hän, »Beausire kaupittelemassa häväistyskirjoituksia häntä vastaan, Nicole hänen rakastajattarensa! Hän on tosiaankin hukassa, sillä tämän takana on Cagliostro!»
Ja hän riensi Mirabeaun huoneeseen. Hän oivalsi, ettei ollut hetkeäkään hukattava.
XIV
Eläköön Mirabeau!
Mirabeau oli makuulla. Hän oli tullut tajuihinsa. Illallisen tähteet, lautaset ja kukat olivat vielä pöydällä, yhtä syyttävinä todistajina kuin on itsemurhaajan vuoteen vieressä maljan pohjasta löydetty myrkyn jäännös.
Gilbert lähestyi häntä nopeasti ja hengitti kevyemmin nähdessään potilaan.
»Ah», sanoi hän, »ei olekaan niin huonosti kuin pelkäsin!»
Mirabeau hymyili.
»Niinkö arvelette, tohtori?» virkkoi hän.