Ja hän ravisti päätänsä kuin henkilö, joka arvelee tuntevansa tilansa ainakin yhtä tarkoin kuin lääkäri, joka toisinaan tahallaan erehtyy voidakseen sitä helpommin pettää potilaitaan.
Tällä kerralla Gilbert ei tyytynytkään vain ulkokohtaiseen tutkimiseen. Hän koetti valtimoa: se löi nopeasti ja voimakkaasti. Hän katsoi kieltä: se oli tahmainen ja kitkerä. Hän tiedusteli, miltä pää tuntui: se tuntui raskaalta ja sitä kivisteli.
Jalat olivat kylmät.
Äkkiä toistuivat samat suonenvedontapaiset nytkähtelyt, jotka olivat kiusanneet potilasta paria päivää aikaisemmin ja jotka ilmenivät milloin kainalon alla, milloin solisluun kohdalla tai palleassa. Valtimo, joka, kuten sanottu, löi nopeasti ja voimakkaasti, muuttui tällöin katkonaiseksi ja nykiväksi.
Gilbert määräsi saman rauhoittavan hoitotavan, joka edelliselläkin kerralla oli osoittautunut tehokkaaksi.
Mutta potilas joko oli liian heikko kestämään tätä tuskallista hoitotapaa tai ei yksinkertaisesti halunnutkaan parantua, koskapa neljännestunnin kuluttua valitteli sinappihauteitten aiheuttavan niin sietämättömiä tuskia, että hauteet oli poistettava kokonaan.
Heti taukosivat myöskin parantumisoireet.
Tarkoituksemme ei suinkaan ole kuvailla tämän vaikean sairauden eri vaiheita. Jo saman päivän aamulla levisi huhu kautta koko kaupungin ja nyt vakavampana kuin eilinen.
Tauti oli uusiintunut, kertoivat ihmiset toisilleen, ja uhkasi nyt kuolemalla.
Silloin vasta pääsi oikein arvioimaan, minkä valtavan aseman yksityinen ihminen voi vallata kansan keskuudessa. Koko Pariisi oli liikutettu niinkuin päivinä, jolloin yleinen onnettomuus uhkaa yksityistä ja kansaa. Koko tämän, kuten edellisenkin päivän rahvas vartioi katua, jottei ajoneuvojen melu pääsisi sairaan kuuluville. Joka hetki ikkunoitten alle kerääntyneet joukot kävivät tiedustelemassa potilaan vointia, ja sanoma siitä kiiti nopeasti Antinin viertotieltä Pariisin laitakujille asti. Porttia piiritti kansalaisryhmä, jossa oli edustajia kaikista säädyistä, kaikista puolueista, ikäänkuin jokainen puolue, niin vastakkaisia kuin olivatkin toisilleen, menettäisi jotakin Mirabeaun menettäessään. Sillä välin suuren puhujan ystävät, omaiset ja tuttavat täyttivät pihat, eteiset ja alakerroksen huoneet potilaan tietämättä mitään tästä tungoksesta.