Gilbert noudatti hänen toivomustaan.
Lipas oli hyvin painava. Gilbert päätteli sen olevan täynnä kultaa.
Mirabeau viittasi häntä panemaan lippaan yöpöydälle.
Sitten hän ojensi Gilbertille kätensä.
»Olkaa hyvä ja lähettäkää luokseni Jean», sanoi hän. »Jean, ymmärrättekö? Ei Teischiä, hän väsyttää minua alituisella kutsumisellaan ja soitollaan.»
Gilbert poistui. Jean odotteli viereisessä huoneessa. Gilbertin astuessa ulos meni Jean samasta ovesta sisään.
Gilbert kuuli, että Jean väänsi perässään oven salpaan.
Seuraavat kolmekymmentä minuuttia Gilbert käytti selittääkseen sairaan tilaa talossa tungeskeleville uteliaille.
Tiedot olivat lohduttomia. Hän ei salannut, ettei Mirabeau varmaankaan näkisi enää seuraavaa päivää.
Eräät ajoneuvot pysähtyivät hotellin edustalle.