Ranska, hauta Mirabeaulle teloitettujen hautuumaan ja Pantheonin väliin! Hauta, jonka kirjoituksena on hänen nimensä, koristuksena hänen rintakuvansa ja tulevaisuus tuomarina!
XVII
Lähetti
Huhtikuun 2 päivän aamupuolella, arviolta tuntia ennen kuin Mirabeau henkäisi viimeisen henkäyksensä, muuan korkea-arvoinen meriupseeri, puettuna laivakapteenin komeaan virkatakkiin, tuli Saint-Honorén-kadulta ja suuntasi askelensa Tuileries-palatsiin päin Saint-Louisin ja Echelle-katujen kautta Tallipihan kohdalle ehdittyään hän poikkesi vasemmalle, hypähti yli ketjujen, jotka eroittivat sen sisäpihasta, tervehti virkamiestä, joka otti huostaansa hänen aseensa, ja joutui sitten sveitsiläispihaan.
Täältä hän henkilön lailla, jolle tie on tuttu, pujahti takaportaille, joilta pitkän kaarikäytävän kautta pääsi kuninkaan työhuoneeseen.
Hänet huomatessaan kamaripalvelija huudahti hämmästyneenä, miltei iloisena. Mutta vieras kohotti sormen huulilleen ja sanoi:
»Herra Hue, voiko kuningas ottaa nyt vastaan?»
»Kuninkaan puheilla on tällä hetkellä herra kenraali de Lafayette, jolle hän antaa päiväkäskyjä», vastasi kamaripalvelija, »mutta heti kun kenraali poistuu…»
»Te ilmoitatte minut?» keskeytti upseeri.
»Oh, se on varmaankin tarpeetonta. Hänen majesteettinsa odottaa teitä, sillä eilen illalla jo hän antoi määräyksen, että teidät on päästettävä hänen puheilleen heti kun saavutte.»