»Sire», jatkoi Charny, joka huomasi kuninkaan kärsimättömyyden, »sain teidän ohjeenne toissa päivänä ja eilen aamulla kello kolme lähdin Montmédystä».
»Kuinka olette tullut?»
»Postivaunuissa.»
»Se selittää minulle muutaman tunnin myöhästymisen», sanoi kuningas hymyillen.
»Sire», virkkoi Charny, »olisin tietenkin voinut tulla ratsain ja ehtinyt siten tänne jo eilen illalla kello kymmeneksi tai yhdeksitoista, ehkäpä aikaisemminkin, jos olisin kulkenut suoraa tietä. Mutta minä halusin tutustua teidän majesteettinne valitseman tien hyviin ja huonoihin mahdollisuuksiin, halusin tutustua postiasemien kelvollisuuteen ja kelvottomuuteen, ja ennen kaikkea halusin saada tarkan selon, paljonko aikaa minuutilleen ja sekunnilleen vaatii matka Montmédystâ Pariisiin ja siis myöskin Pariisista Montmédyyn. Olen merkinnyt kaikki nämä seikat muistiin ja voin nyt vastata kaikista tiedoistani.»
»Hyvä, hyvä!» sanoi kuningas. »Herra de Charny, olette ihailtava palvelija. Mutta sallikaa minun aloittaa selittämällä, kuinka pitkälle olemme päässeet täällä. Sitten te voitte kertoa, kuinka olette edistyneet siellä.»
»Ah, sire», huomautti Charny, »kaikesta kuulemastani päätellen sujuvat asiat täällä tuiki huonosti».
»Niin huonosti, että minä olen vankina Tuileries-palatsissa, hyvä kreivi! Sanoin vastikään kelpo Lafayettelle, vanginvartijalleni, että olisin mieluummin Metzin kuin Ranskan kuningas. Mutta onneksi olette te täällä!»
»Teidän majesteettinne suvaitsi äsken sanoa minulle, että aiotte selostaa minulle täkäläistä tilannetta.»
»Niin, se on totta. Pari sanaa riittää. Olette kai kuullut jotakin tätieni paosta?»