Hän pysäytti vaunut hökkelin edustalle.
»Tohtori», jatkoi hän, »koska minulla on vain parikymmentä minuuttia aikaa tarkastelukseni linnaa päivänvalossa, jätän teidät tähän. Tulkaa myöhemmin kertomaan minulle, onko toivoa lapsen pelastamisesta.»
Sitten hän sanoi lapsen äidille:
»Kunnon vaimo, tämä herra tässä on hyvin taitava lääkäri. Kiittäkää kaitselmusta, joka on lähettänyt hänet teidän luoksenne. Hän koettaa parantaa lapsenne.»
Vaimo ei tiennyt, oliko tämä unta. Hän nousi rahiltaan, lapsi sylissä, ja sopersi kiitossanoja.
Gilbert astui vaunuista.
Ajoneuvot jatkoivat matkaansa. Viittä minuuttia myöhemmin Teisch soitti linnan ovikelloa.
Kesti vähän aikaa, ennenkuin ketään tuli esille. Lopulta muuan mies, joka puvustaan päätellen oli puutarhuri, tuli avaamaan.
Mirabeau tiedusteli ensiksikin, minkälaisessa kunnossa linna oli.
Puutarhuri vastasi, että linna oli täysin asuttavassa kunnossa, minkä muuten ensi näkemältä huomasikin.