»Madame, koska kuningas on antanut luvan, niin sallikaa minun selostaa, mitä olen tehnyt teidän hyväksenne.»
»Ah, Charny, Charny, eikö teillä siis ole mitään tähdellisempää kerrottavaa!»
Ja hän puristi hellästi kreivin kättä ja loi häneen silmäyksen, jonka takia kreivi aikaisemmin olisi tarjonnut elämänsä ja jonka takia hän yhä oli valmis ellei tarjoamaan niin ainakin uhraamaan sen.
Ja häntä yhä näin katsellen kuningatar näki hänessä, ei pölyistä matkamiestä, joka juurikään on astunut postivaunuista ulos, vaan komean hovimiehen, joka on alistunut palvelusintonsa kaikkiin hovisääntöjen vaatimuksiin.
Tämä huoliteltu ulkoasu, joka olisi voinut tyydyttää vaativintakin kuningatarta, huolestutti naista.
»Milloin olette tullut?» kysyi hän.
»Tulin äsken, madame», vastasi Charny.
»Ja te tulette…?»
»Montmédystä.»
»Olette siis matkustanut puoli Ranskaa?»