Mutta tuskin oli Charny sulkenut oven, kun kuningatar huudahti sydäntä viiltävästi ja käsiään väännellen:
»Oi, jospa hän olisi vannonut olevansa tapaamatta minua ja jospa hän rakastaisi minua niinkuin Andréeta!»
XIX
Selkeänäköisyys
Seuraavan kesäkuun 19 päivänä, kellon lähetessä kahdeksaa aamusella, tohtori Gilbert asteli pitkin askelin asunnossaan Saint-Honoré-kadun varrella, pysähtyi tuon tuostakin ikkunan luo ja kurkisti ulos henkilön lailla, joka odottaa kärsimättömästi jonkun tuloa. Odotettua ei vain kuulunut.
Hänen kädessään oli kokoon taitettu paperi, jonka kirjoitetun sivun läpi kuulsivat kirjaimet ja sinetit. Paperi oli ilmeisesti hyvin tärkeä, sillä pari kolme kertaa tuskallisten odotusminuuttien kuluessa Gilbert levitti sen auki, luki sen, taittoi jälleen ja luki uudelleen, avasi taas, luki ja sulki.
Vihdoin portille pysähtyvien vaunujen kolina sai hänet rientämään ikkunaan. Mutta hän myöhästyi. Henkilö, joka oli tullut ajoneuvoissa, oli jo pujahtanut käytävään.
Mutta Gilbert oli niin varma tulijan henkilöllisyydestä, että hän työnsi eteisoven auki ja sanoi palvelijalleen:
»Bastien, avatkaa kreivi de Charnylle. Odotan häntä.»
Ja vielä kerran hän levitti paperin auki ja aikoi ruveta sitä lukemaan, kun Bastien ilmoittikin kreivi de Cagliostron kreivi de Charnyn asemesta.