Ja Cagliostro istuutui todella.
Kun ensimmäinen kauhun tunne oli ohi, päätteli Gilbert, että mikäli sattuma oli tuonut Cagliostron hänen luoksensa, oli se toki hyvin enteellinen sattuma. Koska Cagliostro ei tavallisesti pitänyt häneltä mitään salassa, kertoisi hän varmaankin kaikki mitä tiesi kuninkaan ja kuningattaren paosta, josta oli jo sanan maininnutkin.
»No niin», pitkitti Cagliostro huomatessaan Gilbertin odottavan, »se tapahtuu siis huomenna?»
»Rakas mestari», sanoi Gilbert, »tiedättehän, että tapani on antaa teidän puhua loppuun saakka; silloinkin kun erehdytte, on minulla aina jotakin opittavaa ei vain kokonaisesta puheestanne, vaan jokaisesta lausumastanne sanastakin».
»Ja missä suhteessa olen tähän mennessä erehtynyt, Gilbert? Siinäkö, että ennustin Favrasin kuoleman, jota kuitenkin ratkaisevaan hetkeen saakka koetin kaikin keinoin estää? Siinäkö, että ennustin kuninkaan itsensä juonittelevan Mirabeauta vastaan ja ettei Mirabeausta tulisi ministeriä? Siinäkö, että ennustin Robespierren pystyttävän Kaarlo ensimmäisen mestauslavan ja Bonaparten nousevan Kaarlo Suuren valtaistuimelle? Kahdessa viimeksi mainitussa tapauksessa ette voi syyttää minun erehtyvän, sillä niiden aika ei ole vielä täyttynyt ja kaikista näistä tapauksista yhdet kuuluvat tämän vuosisadan loppuun, toiset seuraavan alkuun. Mutta tänään, hyvä Gilbert, te tiedätte paremmin kuin kukaan, että puhun totta saneessani, että kuninkaan pitäisi paeta huomenillalla, koska te olette tämän paon järjestäjiä.»
»Jos niin on laita, ette suinkaan odota minun sitä myöntävän?»
»Entä kaipaanko minä teidän myönnytystänne? Te tiedätte hyvin, että minä olen se joka on, ja lisäksi se joka tietää.»
»Mutta jos te olette se joka tietää», huomautti Gilbert, »niin tiedätte, että kuningatar sanoi eilen herra de Montmorinille sen johdosta, että madame Elisabeth oli kieltäytynyt tulemasta ensi sunnuntaina vietettävään Kristuksen ruumiinjuhlaan: 'Hän ei halua ulia kanssamme Saint-Germain l’Auxerroisin kirkkoon; se pahoittaa mieltäni; hän voisi kyllä kuninkaan hyväksi tinkiä mielipiteistään.' Jos siis kuningatar menee kuninkaan kanssa ensi pyhänä Saint-Germain-l’Auxerroisin kirkkoon, eivät he lähde ensi yönä, eivät ainakaan pitkälle matkalle.»
»Niinpä kyllä, mutta minä tiedän myöskin, että muuan suuri ajattelija on sanonut. 'Sana on annettu ihmiselle ajatuksen peittämiseksi.' No, Jumala ei ollut niin yksipuolinen, että olisi antanut vain yhdelle ihmiselle niin kallisarvoisen lahjan.»
»Rakas mestari», sanoi Gilbert, yrittäen yhä pysytellä leikinlaskun pohjalla, »tunnetteko tarinan epäuskoisesta opetuslapsesta?»