»Joka alkoi uskoa, kun Kristus näytti hänelle jalkansa, kätensä ja kylkensä. No niin, hyvä Gilbert, kuningatar, joka on tottunut kaikenlaisiin mukavuuksiin eikä kenties haltia luopua tottumuksistaan tälläkään matkalla, vaikka se, mikäli kreivi Charnyn laskelmat pitävät paikkansa, kestää vain viisi- tai kuusineljättä tuntia, kuningatar on tilannut Desbrossesilta Notre-Dame-des-Victoires-kadun varrelta kauniin, kauttaaltaan kullatun tarvelippaan, joka muka tulee hänen sisarelleen arkkiherttuatar Kristinalle, Alankomaiden käskynhaltijattarelle. Lipas, joka valmistui eilen aamulla, vietiin Tuileries-palatsiin eilen illalla — siinä kädet. Matkalle lähdetään isoissa, mukavissa, tilavissa berliniläisvaunuissa, joihin sopii helposti kuusi henkilöä. Ne on tilattu Louisilta, Champs-Elyséesin parhaalta vaunusepältä. Tilauksen teki kreivi de Charny, joka paraikaa on hänen luonansa maksamassa hänelle sataaviittäkolmatta louisdoria, toisin sanoin tilaussumman ensimmäistä puoliskoa. Vaunuja koeteltiin eilen nelivaljakon vetäminä ja koeajo onnistui verrattomasti ja herra Isidor de Charny antoi vaunuista kerrassaan ylistelevän lausunnon — siinä jalat. Ja vihdoin, herra de Montmorin on tänä aamuna pahaa aavistamatta allekirjoittanut matkaluvan rouva paroonitar de Korffille, hänen kahdelle lapselleen, kahdelle kamarineidolleen, taloudenhoitajalleen ja kolmelle palvelijalleen. Paroonitar de Korff on rouva de Tourzel, Ranskan kuninkaallisten lasten opettajatar, hänen kaksi lastansa ovat kuninkaallinen prinsessa ja hänen korkeutensa kruununprinssi, hänen kaksi kamarineitoansa ovat kuningatar ja madame Elisabeth, hänen taloudenhoitajansa on kuningas, ja hänen kolme palvelijaansa, jotka lakeijoiksi pukeutuneina ratsastavat vaunujen edessä ja takana, ovat herrat Isidor de Charny, de Malden ja de Valory. Mainitsemani matkalupa on samainen paperi, jota te hypistelitte käsissänne, kun minä saavuin, jonka te taitoitte kokoon ja panitte povitaskuun minut huomatessanne ja joka kuuluu sanasta sanaan näin:
'Kuninkaan nimessä.
Esteetön matka rouva paroonitar de Korffille, hänen kahdelle lapselleen, yhdelle kamarineidolle, kamaripalvelijalle ja kolmelle lakeijalle.
Ulkoasiain ministeri, Montmorin.'
Siinä kylki. Enkö olekin selvillä asioista, hyvä Gilbert?»
»Lukuunottamatta teidän sanojenne ja mainitun matkatodistuksen sanamuodon välillä olevaa vähäistä eroavaisuutta.»
»Mikä se on?»
»Te sanoitte, että kuningatar ja madame Elisabeth esiintyvät rouva de Tourzelin kamarineitoina, ja matkatodistuksessa puhutaan vain yhdestä kamarineidosta.»
»Odottakaahan. Rouva de Tourzel luulee saavansa matkustaa Montmédyyn saakka, mutta jo Bondyssa häntä pyydetään jäämään seurasta pois. Kreivi de Charny, joka on taattu ystävä ja johon voi luottaa, astuu hänen tilalleen vartijaksi vaununikkunan pieleen. Tarpeen tullen hän on valmis vetämään taskustaan kaksi pistoolia. Kuningattaresta tulee silloin rouva Korff ja koska — paitsi kuninkaallista prinsessaa, joka on toinen lapsista — vaunuissa on siis vain yksi kamarineito, madame Elisabeth, olisi ollut turhaa merkitä matkatodistukseen kaksi kamarineitoa. No, haluatteko lisää yksityisseikkoja? Olkoon menneeksi, yksityisseikoista ei ole puutetta ja minä esitän teille useita. Matkalle piti lähdettämän kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Markiisi de Bouillé piti sitä ihan välttämättömänä. Hän kirjoitti siitä asiasta kuninkaalle kirjeenkin, omituisen kirjeen, jossa hän kehoitti kuningasta kiirehtimään lähtöään, koska, — kuten hän sanoi, — joukot kävivät päivä päivältä epäluotettavammiksi ja koska hän ei voisi vastata enää mistään, jos sotamiestenkin annettaisiin vannoa vala hallitusmuodolle. No», jatkoi Cagliostro ilkamoivasti hymyillen, »noilla sanoilla käyvät epäluotettavammaksi tarkoitetaan tietenkin, että armeija huomatessaan voivansa valita joko kuningasvallan, joka kolmen vuosisadan aikana on uhrannut kansan ylimyksille, sotilaan upseerille, tai perustuslain, joka julistaa yhdenvertaisuuden lain edessä ja takaa ylenemisen ansioitten ja rohkeuden palkkioksi, tuo kiittämätön armeija alkaa kallistua kannattamaan hallitusmuotoa. Mutta berliniläisvaunut ja tarvelipas eivät olleet vielä valmistuneet ja oli mahdotonta matkustaa kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Se oli perin valitettava asia, sillä kesäkuun ensimmäisen päivän jälkeen armeija voisi tulla yhäkin epäluotettavammaksi ja sotamiehet valmistuisivat vannomaan valaa hallitusmuodolle. Lähtöpäiväksi määrättiinkin senvuoksi kesäkuun kahdeksas. Mutta markiisi de Bouillé sai liian myöhään tiedon tästä määräpäivästä ja hänen täytyi vuorostaan vastata, ettei hän ollut valmis. Yhteisestä sopimuksesta lähtö siirrettiin kesäkuun kahdenneksitoista. Soveliaampana pidettiin tosin kesäkuun yhdettätoista, mutta muuan hyvin kansanvaltainen nainen, joka lisäksi oli Lafayetten ajutantin, herra de Gouvionin, rakastajatar — rouva de Rochereul, jos haluatte kuulla hänen nimensäkin — oli silloin kruununprinssin palveluksessa, ja hänen pelättiin huomaavan jotakin ja paljastavan sen salaisen kattilan, jota kuten Mirabeau-poloinen sanoi kuninkaat aina kiehuttavat jossakin palatsinsa nurkassa. Kesäkuun kahdentenatoista kuningas huomasi, että hänen oli odotettava enää vain kuusi päivää sivililistansa neljännessuoritusta, kuutta miljoonaa. Hitossa, myöntänette, hyvä Gilbert, että kannatti odottaa vielä kuusi päivää! Sitäpaitsi oli Leopold, tuo suuri aikailija, kuninkaitten Fabius, lopultakin luvannut lähettää viisitoistatuhatta itävaltalaista Arlonin soliin kesäkuun viidenneksitoista. Hyväinen aika, ymmärrättehän, näiltä kunnon kuninkailta ei puutu hyvää tahtoa, Mutta heidän on järjestettävä kaikenmoisia pikku asioita. Itävalta oli juurikään hotaissut Liègen ja Brabantin ja aikoi nyt ruveta sulattelemaan kaupunkia ja maakuntaa. Mutta Itävalta on kuin boakäärme, saalista sulattaessaan se nukahtaa. Katarina oli pieksemässä pikkukuningas Kustaa kolmatta, jolle hän oli lopulta suonut lepohetken, jotta miespoloinen ehtisi ajoissa Savoijin Aixiin ottaakseen vastaan Ranskan kuningattaren, kun tämä astuisi vaunuistaan. Sillaikaa Venäjän keisarinna kaluaisi parhaansa mukaan Turkkia ja imisi ytimen Puolan luista. Se arvon keisarinna pitää tavattomasti leijonan ytimestä. Filosofinen Preussi ja ihmisystävällinen Englanti ovat luomaisillaan nahkansa, jotta edellinen voisi järkevästi laajentua Rheinin ja jälkimäinen Pohjanmeren rannoille. Mutta olkaa rauhassa. Kuten Diomedeen hevoset, niin kuninkaatkin ovat päässeet ihmislihan makuun eivätkä mieli enää muunlaista ravintoa syödäkään, ellemme me häiritse heidän herkullista juhla-ateriaansa. Lyhyesti, lähtö siirrettiin tapahtuvaksi sunnuntaina kesäkuun yhdeksäntenätoista sydänyöllä ja kahdeksannentoista aamuna lähetettiin uusi viesti, että lähtö tapahtuisikin maanantaina kesäkuun kahdentenakymmenentenä samalla kellonlyömällä toisin sanoin huomenillalla. Asialla on vaikeutensa sikäli että markiisi de Bouillé oli jo antanut määräykset kaikille joukko-osastoilleen ja nyt hänen täytyisi antaa uudet. — Varokaa, hyvä Gilbert, varokaa, sotamiehet voivat väsyä ja kansa alkaa tuumiskella.»
»Kreivi», sanoi Gilbert, »en halua leikkiä piilosta kanssanne. Kaikki mitä sanoitte on silkkaa totta. Sitä vähemmän minulla on syytä salata ajatuksiani kun olen sitä mieltä, ettei kuninkaan tulisi matkustaa tai oikeammin poistua Ranskasta. Mutta myöntäkää rehellisesti, eikö, jos tilannetta arvostelee henkilökohtaisen vaaran, kuningatarta ja hänen lapsiaan uhkaavan vaaran kannalta ja jos hänen tulisikin jäädä kuninkaana, miehenä, aviopuolisona, isänä, eikö hänellä ole oikeus paeta?»