»Voin toistaa sana sanalta hänen lauseensa, herra herttua.»
»Antakaa tulla, minä kuuntelen.»
»Suunnilleen kolme neljännestuntia sitten hän kutsutti minut puheilleen, herra herttua.»
»Hyvä.»
»Hän sanoi minulle kuiskaavalla äänellä…»
»Eikö hänen majesteettinsa ollutkaan siis yksin?»
»Ei, herra herttua. Kuningas keskusteli madame Elisabethin kanssa ikkunakomerossa. Kruununprinssi ja kuninkaallinen prinsessa leikkivät keskenään. Kuningatar nojasi takkaan.»
»Jatkakaa, Léonard, jatkakaa.»
»Kuningatar sanoi siis minulle kuiskaten: 'Voinhan luottaa teihin?' — 'Ah, madame', vastasin minä, 'käskekää. Teidän majesteettinne tietää, että olen teidän ruumiineni sieluineni.' — 'Ottakaa nämä jalokivet ja pankaa ne taskuunne. Ottakaa tämä kirje ja viekää se herttua de Choiseulille Artois-kadun varrelle. Teidän on annettava se hänelle itselleen. Ellei hän ole kotona, tapaatte hänet herttuatar de Grammontin luona.' — Kun sitten olin poistumaisillani, kutsui hänen majesteettinsa minut takaisin ja sanoi: 'Pankaa päähänne leveäreunainen hattu ja yllenne avara viitta, jottei teitä tunnettaisi, kelpo Léonard. Ja totelkaa herttua de Choiseulia niinkuin tottelisitte minua.' — Minä käväisin kotonani, otin veljeni hatun ja viitan ja tulin tänne.»
»Kuningatar on siis kehoittanut teitä tottelemaan minua niinkuin häntä itseään?»