Kuningatar ja madame Elisabeth auttoivat toisiaan pukeutumaan. Heidän pukunsa oli kaikkein yksinkertaisinta lajia; leveäreunaiset hatut varjostivat heidän kasvonsa kokonaan.
Kun he olivat pukeutuneet, astui kuningas sisälle. Hänen yllänsä oli harmaa nuttu ja päässä tuollainen pieni, kierrekiharainen irtotukka, jota siihen aikaan sanottiin Rousseau-peruukiksi. Jalassa hänellä oli lyhyet housut, harmaat sukat ja solkikengät.
Viikon ajan oli kamaripalvelija Hue pukeutunut tarkalleen samanlaiseen asuun, lähtenyt puoli vuotta sitten maasta muuttaneen herra de Villequierin ovesta, mennyt yli Carrousel-aukion ja sitten Saint-Nicaise-kadulle. Tähän varokeinoon oli turvauduttu, jotta yleisö olisi tottunut näkemään näin puetun miehen poistuvan joka ilta tästä portista ja jottei erikoisesti huomattaisi kuningasta, kun hän vuorostaan lähtisi.
Kuningattaren vierashuoneessa toiminnan hetkeä odotelleet kolme lähettiä kutsuttiin paikalle ja lähetettiin ulos kuninkaallisen prinsessan huoneen kautta, missä prinsessa ja kruununprinssi odottelivat.
Tämä huone oli jo kesäkuun 11 päivänä varattu pakohanketta silmällä pitäen herra de Villequierin huoneistosta.
Kesäkuun 13 päivänä kuningas oli teettänyt avaimet tähän huoneistoon.
Herra de Villequierin asunnon kautta ei ollut vaikea poistua palatsista. Huoneisto tiedettiin asumattomaksi. Kuninkaan ei tiedetty teettäneen avaimia ja tavallisissa oloissa ei huoneistoa vartioitu ollenkaan.
Ja sitäpaitsi pihojen vartijat olivat kello yhdentoista jälkeen illalla tottuneet näkemään palatsista lähtevän paljon väkeä.
Ne olivat palvelijoita, jotka eivät asuneet palatsissa ja menivät kotiinsa.
Siinä huoneistossa järjestettiin matka.