Näiden kahden välissä astelisi herra de Malden valmiina auttamaan molempia ryhmiä tarpeen vaatiessa.
Nämä kuninkaallisen joukkueen ensimmäiset sirut, nämä poloiset lapset, jotka huolestuneina silmäilivät levottomia vanhempiaan, laskeutuivat vapisten ja varpaillaan portaat alas Ja joutuivat pian valopiiriin, jonka palatsinpihaa valaiseva lyhty loi ympärilleen, ja sivuuttivat sitten vartijan, joka ei ollut heitä huomaavinansakaan.
»Hyvä», huomautti madame Elisabeth, »yksi paha kohta on jo sivuutettu».
Carrousel-aukiolle avautuvan ristikkoportin kohdalle saavuttaessa nähtiin vartija, joka sulki pakolaisilta tien.
Nähdessään heidän tulevan mies pysähtyi.
»Täti», kuiskasi prinsessa ja puristi madame Elisabethin kättä, »me olemme hukassa, sillä tuo mies tuntee meidät».
»Samantekevää, lapsi kulta», vastasi madame Elisabeth, »olemme hukassa, vaikka pyörtäisimme takaisin».
Ja he jatkoivat matkaansa.
Kun he ehtivät noin neljän askelen päähän vartijasta, käänsi tämä heille selkänsä ja antoi heidän mennä ohi.
Oliko tuo mies tosiaankin tuntenut heidät? Tiesikö hän, ketkä kuuluisat pakolaiset hän oli päästänyt menemään? Prinsessat olivat varmoja, että niin oli laita, ja lähettivät paetessaan tuhansia siunauksia tuntemattomalle pelastajalleen.