Ristikkoportin toisella puolella he tapasivat huolestuneena odottelevan kreivi de Charnyn.
Kreivi oli kietoutunut avaraan, siniseen ajurinviittaan ja pannut päähänsä vahakankaisen, leveälierisen hatun.
»Jumalan kiitos, että lopultakin tulette!» sanoi hän. »Entä kuningas?
Entä kuningatar?»
»He tulevat perässä», vastasi madame Elisabeth.
»Lähdetään siis», kehoitti Charny.
Ja hän opasti pakolaiset nopeasti Saint-Nicaise-kadulle, missä vuokravaunut odottelivat heitä.
Vuokravaunujen rinnalle oli sillä välin tullut toinen ajuri ikäänkuin vakoilemaan.
»Hei, toveri», sanoi ajuri nähdessään kreivi de Charnyn saattueen, »näyt saaneen täyden kuorman?»
»Kuten näet, toveri», vastasi Charny.
Sitten hän kuiskasi kaartilaiselle: