Ja kuningatar vei saattajansa kolmen pihan kautta, jotka siihen aikaan eroitti toisistaan paksu muuri ja joihin pääsi vain ahtaasta solasta. Tämä sola oli suljettu rautakahleella ja siihen oli sijoitettu vartija.
Kuningatar ja Isidor kulkivat kaikista näistä kolmesta solasta ja hypähtivät näiden kolmen rautaketjun yli.
Vartijat eivät edes yrittäneet ehkäistä heidän matkaansa.
Saattoiko todella kuvitellakaan, että tämä nuori nainen, joka oli puettu kuin jonkun varakkaan perheen palvelija, kulki käsikynkässä erään kauniin, Condén prinssin palvelijan asuun pukeutuneen nuorukaisen kanssa, että tämä nainen, joka hypähti ketterästi painavien kahleitten yli, oli Ranskan kuningatar?
Saavuttiin Seinen rannalle.
Laiturikatu oli autio.
»Se olikin näemmä toisella rannalla», sanoi kuningatar.
Isidor aikoi pyörtää takaisin.
Mutta kuningatar oli kuin poissa suunniltaan ja sanoi:
»Ei, ei, tätä kautta!»