Ja hän vei Isidorin Pont Royalille päin.
Kun he olivat päässeet sillan yli, huomasivat he vasemman rannan yhtä autioksi kuin oikeankin.
»Tarkastelkaamme vielä tätä katua», sanoi kuningatar.
Ja hän pakotti Isidorin mukanaan Bac-kadulle.
Mutta satakunta askelta kuljettuaan hänen täytyi myöntää erehtyneensä ja hän pysähtyi huohottaen.
»No, madame», virkkoi Isidor, »vieläkö nytkin väitätte vastaan?»
»En», myönsi kuningatar, »nyt saatte opastaa minut minne haluatte».
»Madame, taivaan tähden, rohkeutta!» sanoi Isidor.
»Ah», vastasi kuningatar, »ei minulta puutu rohkeutta, vaan voimia!»
Hän taivutti ruumistaan taaksepäin ja valitteli: