Sitten hän sanoi Charnylle:
»Järjestäkää asia niinkuin tahdotte, herra kreivi, mutta minä en suostu siihen, että te jätätte meidät.»
»Se on minunkin ajatukseni, madame», vastasi Charny, »ja minä tiedän vain yhden keinon, kuinka tästä pulmasta selviydymme».
»Mikä se on! Sanokaa pian!» kehoitti kuningatar.
»Sen sijaan että astuisin vaunuihin, nousisin ajurinistuimelle tai ratsastaisin edellä minä ratsastan vaunujen perässä tavallisena matkamiehenä. Lähtekää te vain, madame, ja ennenkuin olette ajaneet viittäkään penikulmaa, olen jo viidensadan askelen päässä vaunuistanne.»
»Mitä, aiotteko palata Pariisiin?»
»Aion, madame, mutta Châlonsiin saakka teidän majesteettinne voi matkustaa turvallisesti ja ennen Châlonsia minä olen jo tavoittanut teidät.»
»Mutta kuinka aiotte mennä Pariisiin?»
»Ratsulla, jolla veljeni on tullut tänne, madame. Se on kelpo juoksija ja se on saanut levähtää. Puolessa tunnissa ehdin Pariisiin.»
»Entä sitten?»