»Sitten, madame, minä pukeudun sopivaan asuun, otan postihevosen ja karautan jälkeenne, kunnes tavoitan teidät.»
»Eikö ole muuta neuvoa?» kysyi Marie-Antoinette epätoivoissaan.
»En minä ainakaan keksi muuta», sanoi kuningas.
»Älkäämme siis tuhlatko aikaa», sanoi Charny. »Hei, Jean ja François, paikoillenne! Eteenpäin, Melchior! Hevosillenne, postimiehet!»
Voitonriemuisena rouva de Tourzel istuutui entiselle paikalleen ja vaunut lähtivät liikkeelle täyttä neliä. Pienet ajoneuvot seurasivat niitä.
Tämän vakavan keskustelun aikana oli unohdettu antaa varakreivi de Charnylle, de Maldenille ja de Valorylle ne panostetut pistoolit, jotka olivat vaunujen laatikossa.
Mitä tapahtui sillaikaa Pariisissa, jonne kreivi de Charny suuntasi kulkunsa?
Muuan Buseby niminen parturi, joka asui Bourbon-kadun varrella, oli käynyt illalla Tuileries-palatsissa tapaamassa ystäväänsä, joka silloin oli vartiostossa. Tämä ystävä oli kuullut upseerien puhelevan paljon kuninkaallisen perheen paosta, jonka piti tapahtua juuri tänä yönä, mikäli nämä tiesivät vakuuttaa. Hän mainitsi asiasta parturille, joka ei enää saanut päästänsä ajatusta, että pakohanke oli todellinen ja että kuninkaallisten kauan puhuttu pako aiottiin toteuttaa tänä yönä.
Kotona hän kertoi vaimolleen, mitä oli kuullut Tuileries-palatsissa, mutta tämä piti koko juttua hullutteluna. Vaimon epäusko oli tehonnut mieheen, joka lopulta oli riisuutunut ja mennyt levolle kehittelemättä epäluulojaan.
Mutta vuoteessa oli ensimmäinen epäluulo palannut ja nyt niin voimakkaana, ettei hänellä ollut ollut rohkeutta sitä vastustaa. Hän nousi, pukeutui kiireesti ja juoksi ystävänsä Hucherin luokse, joka oli erään pataljoonan leipuri ja sapööri.