»Puhua kuninkaalle asiasta, jonka hän on uskonut minun tehtäväkseni.»
»Tähän aikaan?»
»Juuri niin, tähän aikaan.»
Muuan sukkelimmista teki toisille merkin, että oltaisiin ikäänkuin ei olisi tapahtunut mitään.
»Mutta kuningas on makuulla tähän aikaan», sanoi hän.
»Niin onkin», myönsi ratsastaja, »mutta hänet herätetään».
»Jos teillä on asiaa kuninkaalle», jatkoi sama mies, »täytyy teidän tietää tunnussana».
»Se ei ole välttämätöntä», huomautti ratsastaja, »sillä voisinhan minä tulla rajalta sen sijaan että tulenkin parin penikulman päästä ja olisin voinut lähteä asialleni kuukausi sitten sen sijaan että lähdin kaksi tuntia sitten».
»Se on totta», sanoivat kansalliskaartilaiset.
»Oletteko siis nähnyt kuninkaan kaksi tuntia sitten?» sanoi äskeinen kyselijä.