Ja he väistyivät ratsastajan tieltä.
»En unohda terveisiänne», vastasi tämä.
Hän kannusti ratsuaan ja katosi pian palatsin porttikäytävään.
»Jäämmekö odottamaan hänen paluutaan saadaksemme kuulla, onko hän tavannut kuninkaan?» kysyi muuan kansalliskaartilainen.
»Mutta jos hän asuu palatsissa, odotammeko siis aamuun saakka?»
»Se on totta», myönsi edellinen. »Ja koska kuningas on levolla, koska kenraali Lafayette on vuoteessa, menkäämme mekin nukkumaan ja eläköön kansa!»
Nämä kolmisenkymmentä isänmaanystävää toistivat kuorossa: »Eläköön kansa!» ja lähtivät levolle onnellisina ja ylpeinä, kun olivat kenraalin omasta suusta kuulleet, ettei tarvinnut pelätä kuninkaan lähtevän Pariisista.
XXIII
Alkutaival
Olemme nähneet, kuinka vaunut, jotka kuljettivat kuningasta ja hänen perhettään, olivat neljän voimakkaan hevosen vetäminä lähteneet liikkeelle hyvää vauhtia. Seuratkaamme niitä matkan kaikissa vaiheissa, kuten olemme niissä istuvia seuranneet kaikissa heidän pakohankkeensa vaiheissa. Tämä tapaus on niin laajakantoinen ja sillä on niin kohtalokas vaikutus heidän vastaiseen elämäänsä, että vähäpätöisinkin matkan vaihe tuntuu mielestämme ansaitsevan huomiota.