Aamu koitti kello kolmelta. Hevoset vaihdettiin Meauxissa. Kuninkaan tuli nälkä ja silloin käytiin ruokavarojen kimppuun. Ruokavaroina oli kimpale kylmää vasikanpaistia, leipää ja neljä pulloa kuohumatonta samppanjaa, jotka kreivi de Charny oli pannut vaunujen säiliöön.
Kun ei ollut käytettävissä veitsiä eikä haarukoita, kutsui kuningas
Jeania.
Jean oli, kuten muistettaneen, herra de Maldenin matkanimi.
Herra de Malden lähestyi.
»Jean», sanoi kuningas, »lainatkaa minulle metsästyspuukkonne, jotta voin paloittaa tämän vasikanpaistin».
Jean otti tupesta puukon ja ojensi sen kuninkaalle.
Sillä välin kuningatar kumartui ikkunasta ulos ja silmäili taakseen varmaankin pälytäkseen, joko Charny oli näkyvissä.
»Ettekö tekin haluaisi jotakin, herra de Malden?» kysyi kuningas hiljaa.
»En, sire», vastasi de Malden niinikään matalalla äänellä, »minä en tarvitse vielä mitään».
»Älkää kursailko ollenkaan, te ja toverinne», sanoi kuningas.