»Tehkää parhaanne, herra kreivi», sanoi Isidor. »Tuossa on kuningas.»
Ja hän osoitti pimeästä esiin sukeltautuvia vaunuja, joiden kulkusuunnan voi nähdä hevosenkengistä singonneitten säkenien mukaan.
Isidorin tehtävänä oli rientää eteenpäin tilaamaan toiset hevoset.
Viittä minuuttia myöhemmin hän pysähtyi postitalon edustalle.
Melkein samaan aikaan kuin hän saapuivat paikalle de Damas ja viisi kuusi rakuunaa.
Ja sitten kuninkaan vaunut.
Vaunut seurasivat Isidoria niin nopeasti, ettei tämä ehtinyt hypätä edes satulasta, ennenkuin ne jo olivat perillä. Vaikkeivät nämä vaunut olleetkaan loistovaunut, olivat ne silti niin komeat, että joukko uteliaita alkoi kerääntyä postitalon edustalle.
Herra de Damas pysytteli vaununoven kohdalla ilmaisematta eleelläkään, että hän tunsi kuuluisat matkustajat.
Mutta kuningas ja kuningatar eivät malttaneet olla ryhtymättä tiedusteluihin.
Omalla tahollaan kuningas teki merkin de Damasille.