»Kuka olette, herra», huusi hän, »antamaan täällä käskyjä?»
»Olen vain tavallinen kansalainen, mutta minä edustan lakia ja puhun kansan nimessä. Postimiehet, ei askeltakaan, sanon vielä kerran! Te tunnette minut: olen Jean-Baptiste Drouet, Sainte-Menehouldin postimestarin poika.»
»Haa, roisto!» kiljahtivat molemmat henkivartijat, hyppäsivät maahan ja tarttuivat metsästyspuukkoihinsa: »Sinäkö se oletkin!»
Mutta vilauksessa katosi Drouet alakaupungin katusokkeloon.
»Voi, Charny, Charny», mutisi kuningatar, »kuinka hänen on käynyt…?»
Ja hän vaipui vaunujen pohjalle melkein piittaamatta enää, mitä tapahtuisi.
Kuinka oli Charnyn käynyt ja kuinka hän oli päästänyt Drouetin käsistään?
Kohtalon oikku, yhä!
Dandoinsin hevonen oli hyvä juoksija, mutta Drouetilla oli parinkymmenen minuutin etumatka.
Tämä etumatka oli tasoitettava.