Sanomme: vainusi, sillä kello oli suunnilleen puoli kymmenen, ja vaikka päivä olikin vuoden pisimpiä, alkoi hämärä jo tuntua.
Drouet kannusti hevostaan yhä tiheämmin ja käytti ruoskaansa yhä vinhemmin.
Hän oli nyt puolenviidettä kilometrin päässä Clermontista, mutta Charny oli vain kahdensadan askelen päässä hänestä.
Drouet tiesi, ettei Varennesissa ollut postiasemaa, joten kuningas varmaankin lähtisi Clermontista Verduniin.
Drouet alkoi jo häätyä epätoivoiseksi. Ennenkuin hän tavoittaisi kuninkaan, tavoitettaisiin hänet itse.
Kolmen kilometrin päässä Clermontista hän kuuli takanaan Charnyn hevosen kavionkopseen ja Charnyn hevonen vastasi hänen hevosensa hirnahdukseen.
Hänen oli luovuttava takaa-ajosta tai käytävä päin vastustajaansa. Mutta jälkimäinen vaihtoehto oli mahdoton, sillä, kuten sanottu, hän oli aseeton.
Äkkiä — Charny on vain viidenkymmenen askelen päässä hänestä — tulevat postimiehet häntä vastaan ratsain. Drouet tunsi miehet samoiksi, jotka olivat ajaneet kuninkaan vaunuja.
»Ah, tekö siellä!» huusi hän. »Verdunin tie vai kuinka?»
»Mitä, Verdunin tie?» kysyivät postimiehet.