Miehet olivat alakerroksen salissa ja riensivät ikkunaan.
Nämä ajoneuvot olivat vain yksinkertaiset kääsit, mutta silti molemmat aatelismiehet valmistuivat toimittamaan esille toiset hevoset, jos se näyttäytyisi tarpeelliseksi.
Mutta henkilö, jonka he näkivät astuvan kääseistä, ei ollutkaan kuningas. Se oli hassunkurisen näköinen olento, päässä leveälierinen hattu ja yllä suunnaton kaapu.
He väistyivät askelen taaksepäin, kun tuo matkamies huusi:
»Hei, herrat! Eikö toinen teistä ole ritari Jules de Bouillé?» Mainittu ritari keskeytti peräytymisensä.
»Minä olen», sanoi hän.
»Siinä tapauksessa», virkkoi leveähattuinen kaapuniekka, »minulla on teille paljon puhuttavaa».
»Herra», sanoi ritari de Bouillé, »olen valmis kuuntelemaan, vaikkei minulla olekaan iloa tuntea teitä. Mutta suvaitkaa nousta ajoneuvoista ja tulla tänne majataloon, jotta voisimme tehdä tuttavuutta.»
»Varsin mielelläni, herra ritari, varsin mielelläni!» huudahti kaapuniekka.
Ja astinlautaan kajoamatta hän hyppäsi kääseistä ja astui ripeästi sisälle.