Ja kuitenkin herttua de Choiseul huusi: »Eläköön kuningas!» Ja Isidor de Charny huusi: »Eläköön kuningas!» Ja niin voimakas oli vielä kuninkuuden arvovalta, että huolimatta siitä ulkoasusta, joka tällä kerralla vastasi tuiki huonosti kuninkuudesta vallalla ollutta yleistä käsitystä, jotkut äänet toistivat: »Eläköön kuningas!»
Mutta silloin kajahti paljoa kantavampana toinen huuto: »Eläköön kansa!» Kansalliskaartin päällikkö sen lausui.
Tuo huuto oli tällä hetkellä kapinaa. Kuningas ja kuningatar huomasivat, että osa husaareistakin toisti sitä.
Marie-Aritoinette puolestaan päästi raivonhuudahduksen, pusersi rintaansa vasten kruununprinssiä, lapsi-parkaa, joka ei tajunnut näiden tapahtumien kantavuutta, kumartui aidakkeen yli ja hampaitaan kiristellen sähähti joukkoon sanan:
»Heittiöt!»
Jotkut kuulivat tuon sanan ja vastasivat uhkauksilla. Tori oli yhtä ainoaa kuohuntaa ja äänekästä hälinää.
Epätoivoissaan herttua de Choiseul oli valmis uhraamaan henkensä. Hän yritti vielä kerran tehota husaareihin.
»Husaarit», huusi hän, »kunnianne kautta, pelastakaa kuningas!»
Mutta silloin ilmestyi näyttämölle uusi esiintyjä parinkymmenen aseellisen miehen ympäröimänä.
Se oli Drouet. Hän oli tulossa valtuuston kokouksesta, jossa hänen yllytyksestään oli tehty päätös, että kuningas oli estettävä jatkamasta matkaansa.