Mirabeaussa kuningatar oli naisensilmällään nähnyt ennen kaikkea materialistisen miehen, sairaalloisen lihavuuden, kurttuiset, kuopalle painuneet, rokonarpiset kasvot, tulehtuneet silmät, lyhyen, paksun kaulan ja verrannut häntä heti Charnyyn. Charny, vuosiensa kukoistuksessa oleva komea aatelismies, miehekkäässä kauneudessaan voittamaton Charny, joka uljaassa asetakissaan muistutti taistelujen voitonsankaria, ja Mirabeau, joka, milloin nerous ei elävöittänyt hänen kookasta varttansa, toi mieleen valepukuisen papin! Kuningatar kohautti olkapäitään ja huoahti raskaasti. Yövalvonnan ja kyynelten tulehduttamin silmin hän tuijotti eteensä ja mutisi tuskaisella, nyyhkyttävällä äänellä: »Charny, oi, Charny!»
Mitä piittasi tämä nainen moisina hetkinään siitä, että kansa polvistui hänen eteensä? Mitä välitti hän tuosta ihmisjoukosta, joka taivaan tuulten vyöryttämän meren lailla aaltoili valtaistuimen juurella ja huusi: »Eläköön kuningas, eläköön kuningatar!»? Mutta jos muuan ääni olisi kuiskannut hänen korvaansa: »Marie, mikään ei ole minussa muuttunut! Antoinette, minä rakastan teitä!» olisi tämä ääni saanut hänet uskomaan, ettei mikään ollut muuttunut hänen ympärillään, ja olisi tyynnyttänyt tuota sydäntä, seestänyt tuota otsaa enemmän kuin kaikki nämä huudot, kaikki nämä lupaukset, kaikki nämä valat.
Heinäkuun 14 päivä oli lopulta koittanut, välttämättä ja ajallaan, tuoden mukanaan ne suuret ja pienet tapahtumat, jotka luovat köyhien ja rikkaitten, kansan ja kuninkaitten historian.
Vaikka tämä ylväs heinäkuun 14 päivä tiesi hyvin joutuvansa valaisemaan ennenkuulumattoman suurenmoista, loistavaa näytelmää, koitti se pilvisenä, vihurisena ja sateisena.
Mutta ranskalaisten ominaisuuksia on osata nauraa sateisinakin juhlapäivinä.
Pariisin kansalliskaartilaiset ja maakuntien edustajat, jotka kello viidestä alkaen olivat sulloutuneet bulevardeille, likomärkinä ja nälkään nääntymäisillään, nauroivat ja lauloivat.
Vaikka Pariisin asujamisto ei kyennytkään suojaamaan heitä sateelta, koetti se sentään varjella heitä nälältä.
Kaikista ikkunoista alettiin heille laskea köysien avulla leipää, lihaa ja viinipulloja.
Sama oli laita kaikilla kaduilla, missä he liikkuivatkin. Heidän marssinsa aikana kerääntyi Mars-kentän valleille sataviisikymmentätuhatta katselijaa ja yhtä monta tuhatta niiden taakse.
Chaillotin ja Passyn amfiteatteriin oli ahtautunut väkijoukko, jonka päälukua oli mahdoton arvioida.